Taidetta, tarinoita, journalismia

Sirkka-Liisa Lonka: Sateessa yhdessä, 2011. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Kuin   Claude Monet’n impressionismia. Ranskalaismestarin siveltimen jälki nousee mieleen, kun katse osuu suomalaisen pitkän linjan kuvataiteilijan Sirkka-Liisa Longan maalaukseen. Siinä   lumpeet rehottavat pienellä lammella. Sirkka-Liisa Lonka on työskennellyt kuudella eri vuosikymmenellä. Keravan taidemuseossa Sinkassa juuri avattu näyttely Viidakko tulvii luo hienon poikkileikkauksen taiteilijan eri vuosikymmeniin ja tyylinmuutoksiin. Sirkka-Liisa Lonka: Hämärän kukat, 2004. Näyttelyssä voi aistia impressionismia maalauksissa, joissa taiteilijan sivellin liikkuu vapaasti ja pehmeästi. Siellä näkyy henkäys japanilaisista ja kiinalaisista kukkamaalauksista. Nuori Sirkka-Liisa Lonka maalasi öljyväreillä 1960-luvulla asetelmia ja mallitutkielmia Hän oppi taitavaksi piirtäjäksi. mallina oli muun muassa taidemaalari Marika Mäkelän kissa. Lonka   alkoi käyttää rohkeasti myös p...

Killer Cabinet -nukkekoti, Englanti, 1835–1838. Kuvat: Victoria and Albert Museum, London Aboa Vetus & Ars Nova –museossa Turussa on esillä hieno kokoelma brittiläisiä historiallisia nukkekoteja Victoria & Albert –museon kokoelmista Lontoosta. Kaksitoista nukkekotia esittelee, miten Englannissa on asuttu 1700-luvulta lähtien lähelle nykypäivää. Nukkekodit eivät ole vain lastenhuoneiden komistuksia ja leikkikaluja. Ne luovat katsauksen tyylihistoriaan ja eri yhteiskuntaluokkien asumisen historiaan. Yhteiskuntaluokka heijastuu asumiseen vahvasti. Rikkaat maanomistajat elävät leveästi komeissa kartanoissa, palvelusväellä on omat pienet huoneensa. Nukkekodit valmistettiin 1900-luvun alkuun saakka käsityönä. Puu- ja hopeasepiltä tilattiin sisustamisessa tarvittavia esineitä. Yhdessä talossa voi olla jopa kolmesataa miniatyyrikokoista esinettä. Huonekalujen lisäksi nukkekotia sisutetaan astioilla, tekstiileillä, lampuilla, maalauksilla, soittimilla, ...

Lauttasaaren Laulajat esiintyi syksyllä 2014 Pyhän Marian kirkossa Pietarissa. Kuva: Kirsti Palonen Requiem , kajahtaa väliin intensiivisellä voimalla, väliin pehmeänä kuin kuiskaus Lauttasaaren Laulajien harjoituksissa, kun walesilaisen Karl Jenkinsin latinankieliseen messuun säveltämää teosta hiotaan pääsiäiseksi esityskuntoon. Melodia on liikkuva ja polveileva, ja niin ovat latinankieliset sanatkin, joita laulajat sovittelevat suuhunsa. Mutta mitä sana requiem tarkoittaa? Sen voi suomentaa sanalla lepo.   Requiem tunnetaan myös sielunmessuna, jossa muistetaan kuolleita. Latinankielisen messun virallinen muoto kanonisoitiin Trenton kirkolliskokouksessa 1500-luvun puolivälissä. Teksti on innoittanut hyvin monia säveltäjiä. Siihen ovat tarttuneet muiden muassa Mozart , Verdi , Brahms , Dvorák ja Stravinsky . Näiden säveltäjien rinnalla Jenkinsin vuonna 2005 valmistunut sävellys on hyvin nuori teos. Laulajille se on haasteellinen. ”Jenkinsin Requiem on harmonioiltaa...

Sergei Jakobshuk: Saamelaisnaiset.  Kuvat: Sirpa Pääkkönen Kirjailija Maksim Gorki ja runoilija Sergei Jesenin näyttävät eläväisiltä ja sympaattisilta Didrichsenin taidemuseon näyttelyssä Olipa kerran neuvostotaide . Kummankin muotokuva tosin on maalattu paljon kirjailijoiden kuoleman jälkeen. Lev Balkind maalasi Gorkin muotokuvan vuonna 1970. Alla Asajevan maalaisromantiikkaan kallistuva maalaus koivunrunkoon nojailevasta Jeseninistä on vuodelta 1985. Maksim Gorki kuoli vuonna 1936. Sitä ennen vuonna 1934 hänet oli kohotettu Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja sosialistisen realismin keulakuvaksi. Pari vuotta myöhemmin tapahtuneeseen Gorkin kuolemaan liittyi huhuja, että Neuvostoliiton salainen poliisi olisi myrkyttänyt Gorkin. Sergei Jesenin kuoli oman käden kautta vain 30-vuotiaana vuonna 1925.  Lev Balkind: Maksim Gorki. Venäläinen taidekeräilijä Mihail Arefjev (s.1958) kiinnostui Neuvostoliiton sosialistiseksi...

Katsushika Hokusai: Fuji etelätuulessa kirkkaana aamuna (Punainen Fuji) (1994). Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Yehia Eweis. Vuosien ajan Ateneumin taidemuseo on ollut minulle se taidemuseo, jonka näyttelyt täytyy aina nähdä. Näyttelyt ovat huolella tehtyjä, sivistäviä, kiinnostavia ja elämyksellisiä. Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875–1918 ja Rodinin aistilliset veistokset jatkavat samaa hyvää Ateneumin linjaa. Niinpä sunnuntai-iltapäivä vierähtää hieman ruuhkaisissa saleissa näitä näyttelyitä katsellessa. Japanomania- näyttelyn kokoaminen on ollut Ateneumille usean vuoden suurtyö. Esillä on yli neljäsataa teosta ja esinettä, joista sataviisikymmentä on lainattu ulkomailta. Näyttelyssä japanilaista ja pohjoismaista taidetta esitellään rinnakkain, ja salit on rakennettu eri teemojen ympärille. Japani innosti muiden muassa Albert Edelfeltiä , Helene Schjerfbeckiä , Vilhelm Hammershöitä , Edvard Munchia , Paul Gaugania , Vincent van Goghia ja...

Vanha ambulanssi Petroskoissa kesällä 2015. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Kansilehdellä on Kauko Röyhkän nimikirjoitus, huomaan, kun olen lukenut sota-ajasta kertovan romaanin Kaksi aurinkoa . Vuonna 1996 ilmestyneestä ja monesti Röyhkän läpimurtoteokseksi luonnehditusta romaanista on otettu uusintapainos. Hyvä niin. Lukukokemus on samanaikaisesti raju ja vetävä. Romaani kertoo nuhjuisista muusikoista, jotka lähtevät jatkosodan loppuvaiheessa Äänislinnaan soittamaan ja laulamaan sotilaille. Viihdystysjoukoilla oli sodan aikana tärkeä moraalinen tehtävä pitää yllä mielialaa ja taistelutahtoa. Kodin kynttilät, Äänisen aallot, Lännen lokari ja Elämää juoksuhaudoissa soivat konserteissa ja lieventävät sotilaiden koti-ikävää. Petroskoissa on jäljellä sodankin aikana siellä olleita karjalaistaloja. Röyhkän romaanissa Äänislinnaan saavutaan vasta, kun kolmasosa kirjasta on jo luettu. Röyhkä pohjustaa elämässään nyrjähtäneiden sankariensa persoonia. Tärkeimmät henkilöha...