Henri Matissen värit ja viivat eivät sammuta lumoaan

Henri Matisse: Punainen huone.

Poljen kuntopyörää, kun katse osuu kookkaaseen, paksuselkäiseen kirjaan, Henri Matisse, jonka olin ostanut Eremitaasin taidemuseosta Pietarista joskus 1980-luvulla.

Ranskalainen Henri Matisse (1869­-1954) oli tehnyt silloin vaikutuksen ja on hauska huomata, että sama taiteilija vaikuttaa edelleen yhtä voimakkaasti. Ihmisen temperamentista  ja persoonallisuudesta sanotaan, että tietyt piirteet säilyvät läpi elämän. Tiettyä pysyvyyttä näkyy olevan myös taidemaussa, ainakin omalla kohdallani.

1900-luvun alkuvuosikymmenet olivat kuvataiteessa tavattoman luovia, kekseliäitä ja visuaalista ajattelua uudistavia vuosikymmeniä. Taiteen rajat paukkuivat sekä Euroopassa että Venäjällä, kun uusia tyylisuuntauksia ja ismejä tuotiin näyttelyihin taidekansan iloksi ja ihmettelyn aiheeksi. Toki myös tuomittavaksi, kaikki eivät nielleet muutoksen aaltoja.

Matissen ja hänen taiteilijatovereidensa mukana tuli fauvismi: voimakkaat värit, rohkeat siveltimen jäljet, koristeellisuus ja ilo. Minulle Matisessa ehkä tarttuvinta on iloisuus. 

Pietarin Eremitaasissa on yksi maailman hienoimmista Matissen taiteen kokoelmista. Pari vuotta sitten kokoelma siirtyi päärakennuksesta Pääesikunnan taloon Palatsiaukiolla, jonne remontoitiin upeat tilat museon impressionisteille, 1850-lukua uudemmalle taiteelle ja vaihtuville näyttelyille.

Henri Matisse: Tanssi.

Matissen huikeita maalauksia riittää useampaan saliin. Pääesikunnan talon näyttelytiloissa on valtavan iso Tanssi-maalaus vuodelta 1910, joka on yksi taiteilijan tunnetuimmista maalauksista. Samasta teoksesta on ainakin kaksi versiota. Punaiset, alastomat ihmishahmot pitävät toisiaan kädestä kiinni tanssiessaan piirissä  pelkistettyä sinistä taivasta ja vihreää maisemaa vasten.  Maalaus yhdistetään usein Igor Stravinskyn Kevätuhrin nuorten tyttöjen tanssiin. Samaan sarjaan kuuluu teos Musiikki.  Pietarilainen taidemesenaatti Pjotr Štšukin tilasi ne taiteilijalta.

Matissen värikylläistä taidetta katsellessa tekee mieli leikkiä valitsemalla lempimaalauksia. Ne voivat toki aina välillä muuttuakin.

Omia suosikkejani on paljon. Punaisessa huoneessa vuodelta 1908 palvelija asettelee hedelmiä vatiin. Pöydän dekoratiiviset kuviot hyppäävät hauskasti seinälle ja ikkunasta aukeaa maisema, joka on kuin toinen maalaus.

 Sinisävyisessä Keskustelu-maalauksessa tunnelma on vakavampi ja herättää mielikuvia: mitä miehen ja naisen synkänpuhuvat ilmeet kertovat keskustelun sisällöstä.

Henri Matisse: Keskustelu.

Maalarin ateljee-kuva vuodelta 1911 Issy-les-Moulineauxissa on soma lempeine väreineen. Se on hyvän mielen namupala, jossa tavarat ovat sikin sokin.

Eremitaasin teokset edustavat Matissen varhaiskautta. Elämänsä loppupuolella taiteilija  kehitti uuden tyylin  leikkaamalla ja liimaamalla paperia.

Hän sairastui syöpään 1941, eikä vuodepotilaalta onnistuneet veistosten tekeminen tai maalaaminen.

Etelä-Ranskassa sijainneessa ateljeeasunnossaan hän loi paperiarkeista paperileikkaustaidetta räätälinsaksilla. Apulaiset asettelivat paloja seinille hänen ohjeidensa mukaan.  Lontoon Tate-galleria esitteli Matissen paperileikkaustaidetta keväällä 2014.

Matissen taidetta näkee myös Nizzassa, jossa sijaitsee Musée Matisse. Museo esittelee laajan kokoelman Matissen töitä koko hänen uransa ajalta.

Henri Matisse: Ateljee.