Folk-klubissa lauletaan ja soitetaan yhdessä - ja pidetään hauskaa

Tony Shaw (vas.) aloittaa laulun Tennessee Stud. Kuvat: Sirpa Pääkkönen

Paikalla ovat viulisti, muutama kitaristi, huilisti ja perkussionisti. Soittajilla on mukana useita soittimia. Kitara vaihtuu välillä mandoliiniin ja lyömäsoittimia vaihdetaan tiuhaan. Joskus kuullaan myös tuubaa tai saksofonia.

Pöytään on katettu virvokkeita, suklaata ja pientä purtavaa. Jokaisen kuun ensimmäisenä perjantaina The  Finnish-British Societyn tiloihin Helsingissä kokoontuu keskimäärin parikymmentä ihmistä, jotka haluavat laulaa ja soittaa yhdessä folk-klubissa. Ovet ovat avoinna kaikille, monet ovat vakituisia kävijöitä. Henki on  kansainvälinen, kielenä enimmäkseen englanti.

Jos ei halua soittaa tai laulaa, voi kuunnella.

Tony Shaw aloittaa laulun Tennessee Stud. Moni tuntee sen ja laulaa mukana.

Välillä kuullaan solisteja. Joe White on usein nähty  solisti folk-klubissa. Hän laulaa eloisalla äänellään britti-poppia, bluesia, kansanlauluja, joskus myös omia sävellyksiään ja sanoituksiaan. Ohjelmistossa ovat muun muassa laulut That’ll Be The Day, When Will I be Loved ja Every Day.

Joe White käy säännöllisesti folk-klubissa.

Malli folk-klubiin on peräisin Englannista. Siellä pubeissa on laulettu ja pidetty hauskaa satojen vuosien ajan.

Toisen maailmansodan jälkeen Lontoossa ja Birminghamissa perustettiin  ensimmäiset yksityiset klubit, joissa esitettiin perinteistä kansanmusiikkia. Klubeja syntyi lisää erityisesti 1960- ja 70-luvulla. 1960-luvun puolivälissä klubeja arveltiin olevan Britannian suurimmissa kaupungeissa kolmisensataa.

Ne olivat yhteydessä folk-buumiin. Vanhoja balladeja kerättiin ja soitettiin radiossa. Donovan ja Bob Dylan olivat laulajien ja soittajien esikuvia.

Folk-klubit  olivat suosittuja myös Irlannissa ja Yhdysvalloissa. Klubit tarjosivat harrastajille paikan esiintyä ja ihmiselle tilan kokoontua yhteen soittamaan ja laulamaan. Klubeissa vieraili myös paikallisia ammattimuusikoita.

1980-luvulla klubien määrä alkoi vähentyä, mutta Britanniassa toimii edelleen folk-klubeja, jotka on perustettu 1950- tai 1960-luvulla.

Viime perjantaina klubissa vieraili kissa.

Suomessa englannin kielen opettaja David Fletcher perusti folk-klubin 1970-luvulla. Muutaman vuoden taukoa lukuun ottamatta folk-klubi on kokoontunut kerran kuukaudessa Finnis-British Societyssa Fredrikinkadulla. Välillä folk-klubeja on järjestetty myös Kumpulassa.

The Finnish-British Society juhlii tänä vuonna synttäreitä. Yhdistys perustettiin yhdeksänkymmentä vuotta sitten. Se järjestää muun muassa kielikursseja. Folk-klubin lisäksi kulttuurielämyksiä tarjoavat The Finn-Brit Players –teatteriryhmä ja Morris Dancers.

Välillä improvisoidaan.