Taidetta, tarinoita, journalismia

Peter Vesterbacka kehottaa unohtamaan turhan vaatimattomuuden. "Suomessa ja Virossa osataan." (Kuva Sirpa Pääkkönen) Päivämäärä on 24.12.2024. Se on helppo muistaa, Peter Vesterbacka vakuuttaa. Jos unelmat, visiot, suunnitelmat ja toteutus menevät nappiin, silloin Helsingin ja Tallinnan välinen tunneli on valmis ja juna suhataa kaupungista toiseen parissakymmenessä minuutissa. Työmatka Helsingistä Tallinnaan tai päinvastoin on kuin mikä tahansa työmatka lähiöstä keskustaan. Tallinnaan voi pistäytyä illalliselle johonkin söpöön ja romanttiseen ravintolaan tai voi käydä katsomassa, mitä näyttelyitä Kumu tarjoaa. Peter Vesterbacka esitteli tunnelihankettaan Suomi ja Viro 200 - yhteinen tulevaisuus? -seminaarissa Helsingin kaupungintalolla. Jos kaikki etenee yhtä rivakasti kuin Vesterbacka puhuu, hankkeeseen on helppo uskoa. Hänellä on tausta Rovio Entertainmentin liiketoiminnan ja Angry Birds -mobiilipelin kehittämisessä sekä startup-tapahtuma Slushin järjestämisessä....

Mene nurkkaan häpeämään, luunappi otsaan, tukkapöllöä, selkäsauna, istuttaminen pimeässä komerossa, jälki-istunto koulussa. Tällaisilla keinoilla Suomessa on kasvatettu kuriin ja nuhteseen vielä 1960- ja 70-luvulla. Lapsi on saatu nöyräksi ja häpeämään tekoaan ja samalla myös itseään. Häpeä on syvä ja raastava tunne, joka voi tehdä pahoja viiltoja ihmisen itsetuntoon. Kaapelitehtaalla järjestettiin viime perjantaina Psykoanalyysin yö -tapahtuma, jossa valotettiin ihmisen psyykettä psykoanalyyttisesta näkökulmasta. Yksi luennoitisjoista oli psykoterapeutti, psykoanalyytikko Jorma Myllärniemi , jonka aiheena oli Halusta häpeään. Hän antoi häpeälle konkreettisen määritelmän. "Kun joku elintärkeä odotus, tarve tai toive ei kohtaa hyväksyntää tai vastavuoroisuutta, seuraa häpeä. Oma halu, toive tai odotus paljastuu vääräksi tai kelpaamattomaksi, jolloin ihminen haluaa kätkeä sen" Myllärniemi otti esimerkiksi H. C. Anderssenin sadun Keisarin uusista vaatteista . Turha...

Jazzristeilyllä. Jokilaiva lipuu Nevan pehmeästi keinuvilla aalloilla. Ohi vilahtavat Talvipalatsin komea barokkinen julkisivu, Pietari Paavalin linnoitus ja monet rantakadun komeat rakennukset. Laivalla soi jazz. Yläkannella kokeneet harmaahiuksiset soittajat lohtivat soittimistaan  dixielandin sävelmiä. Pasuuna puhaltaa voimkkaan töräyksen. Klarinetti, banjo, basso ja rummut seuraavat säveltä. Alakerrassa soi modernimpi jazz, jota naislaulaja tulkitsee vahvalla ja tunteikkaalla äänellään. Tällaista on Kvadrat-jazzlaivan jazzristeilyllä, joita järjestetään keskäkuukaisina Pietarissa.  Erityisen upeita risteilyt ovat elokuun tummina iltoina, kun Nevan monet sillat ja rakennukset ovat valaistuja ja suihkulähteistä pulppuaa vesi sateenkaaren eri väreissä. Jazzristeilyllä. Pietarin jazztarjonta on parin viime vuosikymmenen aikana laajentunut paljon, ja uusia klubeja syntyy vanhojen rinnalle. Perinteisimpiin paikkoihin kuuluvat Jazzfilharmonia ja JFC-jazzk...

Sillamäen kaupungintalo ja kulttuuritalo. Seison portailla Sillamäen Kulttuuritalon edessä. Räntä ja tuuli piiskaavat poskiani, mutta en välitä. Ajattelen vain, että vau miten kiinnostavaa ja erilaista. Edessäni on viivasuora puistokatu, joka vie suoraan merelle. Sitä reunustavat kauniit keltaiset talot tiukassa ojennuksessa. Takanani kohoaa rakennus, jossa näyttää olevan kirkontorni. Se ei kuitenkaan ole kirkko vaan kaupungintalo. Tälläinen oli ensimmäinen kosketukseni Sillamäen kaupunkiin viime syksynä. Vannoutuneena Viro-fanina olin kiertänyt vuosien ajan maata ristiin rastiin, etelästä pohjoiseen, Tallinnasta Tarttoon ja Saarenmaalle. Olin tilanteessa, jossa on moni muukin Viron kävijä. Osa maasta on hvyinkin tuttu, mutta maan itäosat Rakveren takana vielä tuntematonta Viroa. Aloin tutustua Itä-Virumaahan ja sieltä löytyikin minulle uusi jännittävä Viro. Sillamäen kaupunki kiinnostaa tietysti jo historiansa vuoksi. Neuvostoaikana se oli suljettu kaupunki, koska siellä jal...

Suomen sisällissodasta on kulunut tänä vuonna sata vuotta. Se on aihe, joka tarjoaa yhä maaperää kirjallisuudelle, taiteelle ja tutkimukselle. Maa jakautui kahtia, eivätkä kaikki haavat ole vieläkään umpeutuneet. Sodan seurauksista on viime vuosina puhuttu muun muassa ylisukupolvisena traumana, jossa selittämätön paha on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Heidi Köngäs osaa romaaneissaan tuoda historian lähelle lukijaa. Edellisessä romaanissaan Hertta hän kertoi poliitikko Hertta Kuusisen tarinan. Romaanissa Sandra hän kuvaa viiltävästi yhden perheen ja suvun tarinan julmassa ja armottomassa sisällissodassa. Sandra on kuvaus myös selviämisestä suuressa köyhyydessä, jossa ihmiset ovat langanlaihoja raatajia. Välillä pitää riipiä metsästä marjoja ja ketunleipiä suuhun tai käydä naapurissa pyytämässä hieman jauhoja ruisleipään, kun kotona odottaa monta ruokittavaa suuta. Sandran tarina alkaa siitä, että köyhän perheen tytär joutuu huutolaislapseksi ja joutuu eroon lä...